Pieni joukko jyväskyläläisiä sukukansojen ystäviä pääsi torstaina 10. huhtikuuta nauttimaan harvinaislaatuisesta tilaisuudesta kuulla pohjoissaamenkielistä taidemusiikkia. Samassa yhteydessä saimme kuulla kenties tunnetuimman suomalais-ugrilaisen säveltäjän Jean Sibeliuksen säveltaidetta.
Illan tapahtumapaikkana oli Jyväskylän Paviljonki ja orkesterina 70-vuotisjuhlavuottaan viettävä Jyväskylän sinfoniaorkesteri, jota johti Okko Kamu (s. 1946). Ehtoon aloitti Richard Straussin (1864–1949) Serenadi Es-duuri op. 7 vuodelta 1881, jonka jälkeen siirryttiin huomattavasti pidempään teokseen. Kyseessä oli Outi Tarkiaisen (s. 1985) säveltämä pohjoissaamenkielinen Eanan, giđa nieida (suom. Maa, kevään tytär), jonka tulkitsi mezzosopraano Virpi Räisänen (s. 1971). Sukukansaväriä iltaan toi myös orkesterin toinen trumpetisti Zoltán Kövér, joka on kotoisin Berettyóújfalusta, Unkarista.
Voinen nimittää itseäni taidemusiikin ystäväksi, mutta tunnen sitä heikosti. Suomalais-ugrilaisesta näkövinkkelistä katsoen itselleni tutuimpia ovat tunnetuimmat virolaiset kuoroteokset ja Sibeliuksen teokset, ne tavallisimmat, mutta aina sydänalaa koskettavat, kuten Karelia-sarja, Väinämöisen laulu sekä Suomi herää eli Finlandia, Valse Triste ja Metsänhaltijatar ja niin edelleen. Virolaisen Arvo Pärtin tuotantoa olen vain hipaissut. Tilaisuus oli siis oiva mahdollisuus kartuttaa tietämystä aiheesta ja vieläpä sukukansateemalla.
Tätä taustaa vasten voisin todeta, että Eanan, giđa nieida oli itselleni vaikeahko teos. Aistin hyvin teoksessa alati vallitsevan jännitteen, ja erityisesti tämän kahdeksanosaisen teoksen eri osien alut ja loput jäivät mieleeni. Panoksensa tähän antoi eittämättä Räisänen, joka on maailmalla tunnetuimpia mezzosopraanojamme, mutta ehdottomasti ja kenties ennen kaikkea Tarkiaisen väkevä musiikki. Hän on itse luonnehtinut teostaan näin: ”myyttinen teos, joka kuvaa pohjoisen ihmisen ydinkokemuksia historiasta nykypäivään. Teoksen tekstinä toimii mittava kollaasi saamelaisesta runoudesta, alkaen kolttasaamelaisia koskevista asiakirjoista 1600-luvulta päättyen aikamme uusimpiin runokokoelmiin mm. Rauni Magga Lukkarilta ja Rose-Marie Huuvalta. [Muita kirjoittajia ovat Timo Malmi, Aila Meriluoto, Leena Morottaja ja Nils-Aslak Valkeapää.] Sukupolvien luja yhteys ja saamelainen käsitys ajan syklisyydestä sykkivät myös rakenteen tasolla: teoksen musiikki etenee kerroksittain ja syklisesti, aina uudelleen syntyen. Teoksen tilasivat kolme Euroopan pohjoisinta ammattiorkesteria: suomalainen Lapin kamariorkesteri, ruotsalainen Norrbottens Kammaorkester ja norjalainen Arktisk Filharmoni”.
Itselleni teoksesta välittyi tosiaan jännittynyt kuva, mutta ikävä kyllä on todettava, että jännittyneisyydestään huolimatta teos ei ollut mielestäni jännittävä, eivätkä sen melodiat taikka rytmi temmanneet mukaansa. Sen sijaan käsiohjelman laatijoille on annettava suuri kiitos. Teoksen sanat nimittäin kulkevat käsiohjelmassa kaksipalstaisena pohjoissaameksi sekä käännettynä suomeksi.
Väliajan jälkeen oli Jean Sibeliuksen ja hänen toisen sinfoniansa vuoro. Ymmärtääkseni se on hänen sinfonioistaan esitetyin, mutta myös suosituin. Suosituimmuutta en toki osaa asiantuntijain tavoin arvioida, mutta mainittakoon vielä, että Sibeliuksen Kullervo-sinfoniahan ei ole nimityksestään huolimatta varsinaisesti sinfonia. Tuon tämän esille siksi, että se saattaa ainakin näin maallikon näkökulmasta arvioituna olla myös aika tunnettu pala Sibeliuksen tuotantoa.
Toisen sinfonian taustasta todettakoon, että mestari sävelsi sitä talvella 1901 Italiassa, jossa hänen ensimmäisessä sinfoniassaan kuulunut kansallisromanttinen tyyli sai myös lämpöä sisäänsä. Toinen sinfonia kantaesitettiin Helsingissä vuonna 1902, jolloin Suomessa oli käynnissä ensimmäinen sortokausi ja suomalaisia venäläistettiin. Tämä neliosainen teos vaikutti voimakkaasti suomalaisyleisöön tavalla, jota tuskin oli koskaan aikaisemmin maassamme koettu. Tätä en ihmettele laisinkaan, sillä ilokseni sainkin huomata, että teoksen neljännen osan finaali oli itselleni tuttu mahtipontisuudessaan ja maallikon korviin se muistutti myös Sibeliuksen myöhemmin säveltämää Finlandiaa.
Aleksi Palokangas
Sukukansojen ystävien puheenjohtaja