Kyk vok da jorta-jortös oz addźyny? – Śin.
Kaksi veljestä, ja toisiaan eivät näe? – Silmät.
– Kominkielinen arvoitus

Komit (vanha nimitys syrjäänit) elävät Euroopan koilliskulmassa laajoilla ja melko harvaan asutuilla seuduilla. Pohjoisesta heidän asuinalueensa rajoittuvat tundraan, idässä puolestaan rajana on Ural-vuoristo tai oikeastaan Ob-joki, jonka seuduille komeja on muuttanut viime vuosisatojen aikana. Komin tasavalta on samaa kokoluokkaa kuin Suomi tai Ruotsi, minkä lisäksi paljon komeja asuu sen ulkopuolella. Komin tasavalta on komisyrjäänien pääseutua. Toinen suuri komilaisryhmä ovat komipermjakit, jotka asuvat tasavallasta hieman etelään Permin alueella. Siellä asuvat myös jaźvan komit. He ovat pieni komien ryhmä, jotka puhuvat muusta komista melko paljon eroavaa komin muotoa. On käyty paljon keskustelua siitä, muodostavatko komit yhden kansan ja kielen. Tässä yhteydessä tähän ei ole välttämätöntä ottaa kantaa, mutta voidaan todeta, että eri murteita puhuvat komit ymmärtävät toisiaan hyvin jo lyhyen totuttelun jälkeen. Kaikki komit myös käyttävät itsestään nimeä komi, minkä lisäksi paikallisilla ryhmillä on myös omia nimiään. 

Kieli

Komin kieli eroaa suomesta paljon, eikä sitä voi ymmärtää ilman opiskelua. Silti kielissämme on paljon samaa. Perussanasto on pitkälti yhteinen, esimerkiksi sanat kuten śin – ‘silmä’, vir – ‘veri’, ki – ‘käsi’, pu – ‘puu’, ur – ‘orava’ ja vaikka munny – ‘mennä’ ovat kaikki suomalaiselle hyvin läpinäkyviä. Komin kielioppi näyttää aluksi hyvin erilaiselta, sijapäätteissäkään ei ole kovin paljoa samaa. Silti komin lukuisten sijojen käyttö on usein samanlaista kuin suomessa. Myös komin lauseet rakentuvat usein hyvin tuttuun tapaan, runsaine verbijohdoksineen ja pitkine sanamuotoineen. Myös suomen muodoille kuten kuljeskella tai ajelehtia on selvät rakenteelliset vastineet komissa, vaikka itse sanat eroavatkin. Tällaisesta samankaltaisuudesta juuri näkyy kielen suomalais-ugrilaisuus.

Komin nykyinen kirjoitusjärjestelmä muodostui 1930-luvulla. Se on kyrillinen, mutta siinä käytetään kahta lisäkirjainta: suomalaisellekin ovat tuttuja komin i ja ö. Samasta kirjaimesta huolimatta komin ö äännetään hyvin eri tavalla kuin suomen ö; sen ääntäminen muistuttaa viron õ:ta. Joitain vuosia sitten Syktyvkariin pystytettiin jopa ö-kirjaimen patsas komin kulttuurikeskuksen ulkopuolelle, ja monet tuntuvat pitävän kirjainta komille hyvin tunnusomaisena.

Komia on aiemmin kirjoitettu myös latinalaisilla aakkosilla. Ortografia vaihtui useasti 1900-luvun aikana. Komin kirjoitettu historia itsessään juontaa hyvin kauas 1300-luvulle, jolloin pappi Stefan Permiläinen laati komille omat aakkoset. Näistä teksteistä yhteen on merkitty vuodeksi 1510, muista tietomme ovat vähäisemmät. Muodoltaan kirjaimet eroavat sekä kyrillisistä että latinalaisista aakkosista, ja niitä käytettiin eritoten uskonnollisissa teksteissä. Tätä kirjoitusta ja kielimuotoa kutsutaan usein muinaispermiksi, mutta muinaiskomi voisi olla kuvaavampi termi. Niillä kirjoitettu kieli on kuitenkin selvästi läheistä sukua nykyisille komin murteille, vaikkei täydellisesti vastaakaan mitään niistä. Aakkosista käytetään usein termiä Anbur sen ensimmäisten kirjainten, an ja bur mukaan.

Historia ja kulttuuri

Perinteisesti komit ovat harjoittaneet maanviljelyä ja metsästystä. He asuvat pohjoisemmassa kuin esimerkiksi sukulaisensa udmurtit, joten maanviljely on jo lähtökohdiltaan hyvin erilaista. On havainnollistavaa, että pohjoisemmassa Komissa ensimmäiset perunat saadaan vasta syyskuussa. Tässä tilanteessa metsästyksen ja kaupankäynnin rooli on jo varhain korostunut. Nykyään noin puolet komeista asuu kaupungeissa, mikä kertoo hyvin nopeasti tapahtuvasta muutoksesta yhteiskunnassa. Vielä sata vuotta sitten komien alueilla asui pääasiassa komeja, mutta Neuvostoliiton aikana tehdyt väestönsiirrot toivat mukanaan paljon uutta väestöä. Tässä on silti paljon alueellista vaihtelua, ja monin paikoin maaseudulta voi löytää laajoja kominkielisiä seutuja.

Komit ovat hyvin suuri suomalais-ugrilainen kansa, sillä heidän lukumääränsä on lasketaan sadoissa tuhansissa. Venäjän vuoden 2010 väestölaskennan mukaan komisyrjääniä osasi 156 000 ihmistä, komipermjakkia 63 000. Kansallisuudekseen komisyrjäänin ilmoitti 228 000 ihmistä ja komipermjakin 94 000. On silti huomattava, että koko viime vuosisadan komien lukumäärän kehitys on ollut laskeva. Väestönlaskennoissa kerta kerralta vähemmän ihmisiä ilmoittaa kansallisuudekseen komin, ja suunta on sama myös kielen suhteen. Komipermjakkien kohdalla lasku on ollut erityisen jyrkkä. Väestönlaskentojen tulkitseminen ei kuitenkaan ole yksiselitteistä. Niissä ei muun muassa ole mahdollista ilmoittaa useaa äidinkieltä, vaikka käytännössä jo kauan komit ovat asuneet etnisesti ja kielellisesti hyvin monimuotoisessa ympäristössä. On yhä huomattava määrä kyliä, joissa lapset oppivat komia ja puhuvat sitä keskenään. Tämä tarkoittaa, että komien tulevaisuus on jossain määrin vakaalla pohjalla. Toisaalta paljon työtä on vielä tehtävä, jotta komien kulttuuri ja kieli vahvistuisivat.

Eri aikoina komeilla on ollut kontakteja lukuisiin muihin kansoihin. Näitä ovat itämerensuomalaiset, nenetsit, obinugrilaiset, udmurtit ja venäläiset. Kaikista kontakteista ei ole jäänyt paljoakaan historiallista tietoa, mutta esimerkiksi itämerensuomalaisista kontakteista on runsaasti lainasanoja. Pohjoisimmat komit, ižmalaiset, ovat omaksuneet ajan saatossa poronhoidon, jonka myötä heidän asuinalueensa ovatkin laajentuneet nopeasti viimeisinä vuosisatoina. Tätä kautta he ovat kohdanneet myös saamelaisia Kuolan niemimaalla. Heidän kulttuuristaan voi lukea lisää esimerkiksi Izvatas-sivustolla.  

1990-luvulta alkaen komit ovat olleet eri tavoin mukana suomalais-ugrilaisessa yhteistyössä

Lisätietoa:

Leinonen, Marja 2006. Russification of Komi. http://www.helsinki.fi/venaja/nwrussia/eng/Conference/pdf/Leinonen.pdf

Lallukka, Seppo 1995. Komipermjakit – perämaan kansa: syrjäytyminen, sulautuminen ja postkommunistinen murros. Helsinki: Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti.

Napolskih, Vladimir et al. (toim.) 2003. Komi Mythology. Helsinki: SKS; Budapest: Akadémiai kiadó.

Tsypanov, Jölgin (Jevgeni) 2009. Permiläisten kielten nykytila. http://www.sgr.fi/sust/sust258/sust258_tsypanov_fi.pdf