Järjestimme lauantaina 20. syyskuuta perinteisen kuolleiden kielten muistopäivän kynttiläkulkueen Helsingissä, kolmatta kertaa Jyväskylässä, toista kertaa Turussa ja ensi kertaa Keuruulla. Kuolleiden kielten päivää vietetään, koska selvä enemmistö maailman kielistä on uhanalaisia ja niitä kuolee jatkuvasti sukupuuttoon, arviolta joka toinen viikko. Myös monet sukukielemme ovat uhanalaisia, ja päivää vietetäänkin viimeisen kamassin kielen puhujan Klavdija Plotnikovan kuolinpäivänä.
Plotnikovan lisäksi Helsingissä muistettiin Albert Razinia, joka oli udmurttilainen sosiologi, filosofian tohtori, aktivisti ja Udmurtian yliopiston humanistisen instituutin johtaja, joka teki vuonna 2019 polttoitsemurhan Iževskin alueparlamentin edessä protestina Venäjällä puhuttujen suomalais-ugrilaisten vähemmistökielten asemaa uhkaavalle ja syrjivälle lainsäädännölle.
Kun Helsingissä kokoonnuttiin perinteisesti suomen kielen professorin ja uralilaisten kielten tutkimuksen ja etnografian uranuurtajan M. A. Castrénin patsaalle, Jyväskylässä kynttilät laskettiin kolmatta kertaa Uno Cygnaeuksen patsaalle. Koululaitoksemme isän ja tasa-arvon uranuurtajan patsaalla puheenjohtajamme Aleksi Palokangas totesi, että uhanalaisten kielten elvytys on kahtalaista työtä: Ensinnä tarvitaan päättäväisiä yksilöitä eli kielen puhujia, jotka johtavat omaa yhteisöään esimerkillä, eivätkä murru itsesäälin tai uhriaseman alla. Toiseksi tarvitaan monenlaisia tukiverkkoja yhteiskuntarakenteista yhdistyksiin, kuten Sukukansojen ystäviin. Kaltaisemme yhdistykset pyrkivät esimerkiksi jäsenmääräänsä kasvattamalla luomaan tilaa vähemmistöjen kielikysymyksille. Joukossa on voimaa, ja se on yksi syy jäsenmaksumme pieneen summaan. Siksi toivommekin, että myös nykyiset jäsenet kannustaisivat tuttaviaan liittymään jäseniksemme. Saahan jäsenmaksulla Alkukoti-lehdenkin.
Valitettavasti on todettava, että tänä vuonna jäimme viimevuotisesta osanottajamäärästä. Kun viime vuonna paikalla oli kolmessa eri tapahtumassa liki 50 henkeä, oli tänä vuonna osanottajamäärä noin puolet siitä. Kiitämme mitä lämpimimmin kaikkia osallistujia! Mutta asiaa on katseltava monelta kantilta, joten aihetta iloon on paljonkin: Turussa osanottajamäärä H. G. Porthanin patsaalla kasvoi ja lisäksi Keuruulla kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa, Einari Vuorelan patsaalle.
Tapahtumamme sai myös sosiaalisen median puolella ehkäpä eniten näkyvyyttä kuin koskaan. Myös muut toimijat – meitä huomattavasti isommatkin – nostivat päivän ja ennen kaikkea sen merkityksen sosiaalisessa mediassa esiin! Mahdollisimman suuren huomion kiinnittäminen uhanalaisiin kieliin on tärkeintä. Mielessämme on jo monia kehitysehdotuksia tapahtumaa koskien, ja ensi vuonna kokoonnumme jälleen tärkeän asian äärelle!
Järjestäjät ja
Aleksi Palokangas, puheenjohtaja