Tänään, 20.9.2024, vietetään kuolleiden kielten muistopäivää. Päivä on vakiintunut syyskuuhun viimeisen kamassinpuhujan, Klavdija Plotnikovan, kuolinpäivälle. Jo kauan aikaa on järjestetty pieniä muistotilaisuuksia tänä päivänä, perinteisesti Helsingissä, mutta myös muualla Suomessa ja suomalais-ugrilaisten kielten puhuma-alueilla. Sukukansojen ystävät ry on jo monena vuonna järjestänyt tällaisia pienimuotoisia tapahtumia eri puolilla Suomea, jatkaen Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Sukukansavaliokunnan vanhoja perinteitä. Kaikki ovat tervetulleita missä tahansa pysähtymään tänään hetkeksi tämän aiheen äärelle.
Ilmiö, kielellinen uhanalaistuminen, ei myöskään ole millään tavalla vain suomalais-ugrilaisiin kansoihin rajautuva asia, vaan maailmanlaajuinen ongelma. Samaten kielten kuoleminen ei ole vain sammumisentapainen hetkittäinen prosessi, vaan kytkeytyy usein pitkäaikaiseen ja systemaattiseen kielen ja sen puhujien marginalisointiin sekä tuen puutteeseen.
Jo kauan on keskusteltu siitäkin, onko oikein puhua kielten kuolemasta. On kuitenkin monia esimerkkejä, joissa ihmiset ovat opetelleet uhanalaista kieltä aikuisena ja ottaneet sen arjessaan käyttöön. Jos korostamme elävinä kielinä vain tietynlaisissa jatkuvissa ja perinteisissä puheyhteisöissä puhuttuja kieliä, vähättelemmekö tahtomattamme tarpeettomalla tavalla sitä työtä, jota monet tekevät äärimmäisen uhanalaisten kielten elvyttämisen eteen? Jo joitain vuosikymmeniä on ajoittain puhuttu myös nukkuvista kielistä, missä luonnostaan säilyy ajatus tulevasta heräämisestä tai sen mahdollisuudesta.
Terminologiaa ja käsitteistöä voidaan ja varmasti pitääkin käsitellä tätä lyhyttä kirjoitusta tarkemmin, mutta todetaan kuitenkin vielä, että kuolleiden kielten päivä on pikkuhiljaa vakiintunut tällä nimellä 20.9. vietettäväksi. Tervetuloa osallistumaan päivän tapahtumiin, tarkempaa tietoa saa Sukukansojen ystävien tiedotuskanavia pitkin, erityisesti jäsenten sähköpostilistalla! Tässä on myös linkki Helsingin, Jyväskylän ja Turun yhteiseen Facebook-tapahtumaan: