Siperiassa elävien alkuperäiskansojen keskuudessa on vielä nykyäänkin tavallista, että lapset joutuvat käymään koulunsa kaukana kotoa internaattikouluissa, joissa he asuvat opintojensa ohella. Ympäri maailman tunnetaan kauheita tositarinoita siitä, kuinka alkuperäiskansoja on internaattikouluissa kohdeltu huonosti. Siperiassa tällainen huono kohtelu on valitettavasti edelleenkin tätä päivää.
Tämän vuoden syyskuussa Venäjällä nousi riippumattomien medioiden uutisiin Ivdelin kaupungissa Sverdlovskin alueella sijaitsevan internaattikoulun tilanne. Moskovalainen kieliaktivisti Anna Voronkova työskenteli internaattikoulussa väliaikaisesti englannin kielen opettajana ja piti lapsille myös taide- ja sarjakuvatunteja, joiden tavoitteena oli ylläpitää uhanalaista suomalais-ugrilaista mansin kieltä taiteen ja sarjakuvan keinoin.
Koulussa Anna huomasi, että mansilaiset lapset kärsivät koulussa nälkää ja janoa. Osa lapsista valitteli mahakipua, joka johtui huonosta ravinnosta ja lisäksi maidosta; koulussa ei ollut tarjolla laktoositonta maitoa tai ruokaa, kuten Venäjällä yleensä on tapana, vaikka pohjoisten kansojen keskuudessa laktoosi-intoleranssi on yleistä. Kotona esimerkiksi mansit eivät yleensä käytä maitotuotteita, mutta syövät esimerkiksi kananmunia, joita internaatissa oli tarjolla vain kerran viikossa. Internaattikoulussa oli yleisesti huono tilanne ravinnon suhteen, ja lisäksi mansilaisille lapsille tarjottiin lähinnä ruokaa, jota he eivät olleet tottuneet syömään.
Anna Voronkova valitti asiasta paikalliselle hallinnolle, mutta tuloksetta. Myös osa koululaisten vanhemmista oli valittanut asiasta, mutta valitukset olivat kaikuneet kuuroille korville. Hallinnon edustajat väittivät Annan sekä lasten valehtelevan, ja yllättäen Anna joutui myös paikallisen poliisin puhutteluun. Paikalliset opetusviranomaiset syyttivät Annaa lasten yllyttämisestä ruokaa ja koulun opettajia vastaan.
On huolestuttavaa, että nykypäivänäkin vähemmistökansat joutuvat käymään koulua näin surkeissa oloissa. Internaattikoulujen huono tilanne ei ole mikään historiallinen kuriositeetti, vaan alkuperäiskansoja kohdellaan nykyäänkin huonosti. Ivdelin internaattikoulussa on yhdeksän lasta, jotka koulun jälkeen palaavat perinteisten elinkeinojen pariin, eikä internaatissa opiskelu valmista heitä mihinkään. Pahinta on, että lasten itsetunto kärsii, kun heitä alistetaan, joten tästä jää heille pelkkiä traumoja.
Yhtä huolestuttavaa on, että tästäkään aiheesta ei saa Venäjällä puhua vapaasti, vaan epäoikeudenmukaisuuksien esille nostaminen suututtaa paikallisia viranomaisia.
Tarkemmin aiheesta voi lukea Venäjäksi Radio Svobodan, Novaya Gazetan ja Proseverouralskin jutuista. Radio Svobodan sekä Novaya Gazetassa aihetta kommentoi myös Sukukansojen ystävien aktivisti Marija Launonena.
Suomalais-ugrilaisista manseista ja mansin kielestä voit lukea lisää täältä:
http://www.nba.fi/hanti/fi/a4_s1.php Manseja ja hantejakin käsittelevä Suomesta Siperiaan -sivusto Museoviraston kotisivuilla
https://www.ugri.net/kielet/mansi/ Mansin kieltä käsittelevä tietopaketti M. A. Castrenin seuran kotisivuilla
https://fennougria.ee/rahvad/mansid/ Vironkielinen tietopaketti manseista virolaisen Fenno-Ugria-järjestön kotisivuilla
Mansilaisen lapsen internaattikoulussa askartelema kortti, jossa lukee mansiksi “Haluan syödä”. Kuva: Anna Voronkova.
Alla Marija Launonenan ottamia valokuvia internaattikouluista Hanti-Mansiassa, uhanalaisten kielisukulaistemme hantien ja mansien asuinalueilla. Kuvien koulut eivät liity yllä kuvattuun tapaukseen.