Tällä kertaa esittelyvuorossa on keväällä 2023 hallituksessamme aloittanut Felix Mäkelä.
Felix Mäkelä |
1. Miten kiinnostuit suomalais-ugrilaista kielistä?
Lukiossa olin opiskellut lähinnä kieliä, pakollisten lisäksi venäjää ja espanjaa. Tiesin, ettei kiinnostusta riittäisi tutkintoon asti, joten rupesin mielekkään elämänkatsomustiedon tehtävän muistelun jälkeen kaivamaan netistä, voiko missään opiskella pääaineena Siperiassa puhuttavia alkuperäiskansakieliä, kuten hantia ja sahaa. En muista miten, mutta löysin hakukoneita laulattamalla nimenomaan Helsingin yliopiston saamentutkimuksen linjan (en edes Oulun yliopiston, mikä olisi kurssitarjonnan kannalta vastannut mielikuviani paremmin), joka oli osa suomalais-ugrilaisten kielten tutkintoa. Totesin saamelaisista oikeastaan mitään tietämättä saamentutkimuksen oikein kelvolliseksi vaihtoehdoksi, hain ja pääsin sisään. Kierin kandiohjelman sekä suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurien maisteriohjelman läpi katumatta valintaani sekuntiakaan, suoraan teräväpiirtoisempaan kuvaan Pohjois-Euroopasta ja sen kielistä ja kansoista.
2. Miten tulit Sukukansojen ystävien toimintaan?
Tapojeni vastaisesti (yllä mainittua prosessia lukuun ottamatta) löysin itseni tästä yhdistyksestä joskus ennen koronaviruspandemiaa oikein täysin hahmottamatta, mitä yhdistys teki, missä ja ketkä siellä olivat aktiiveina. Olin ollut yhdistyksen jäsenenä muutaman vuoden, ennen kuin tänä keväänä osallistuin toista kertaa yhdistyksen kevätkokoukseen ihan vain siksi, koska siellä oli tuttuja. Kokous taas päättyi tapojeni mukaisesti, eli innostuin tulevista tapahtumista ja toimintamahdollisuuksista ja lähdin puolispontaanisti hallitukseen. En maisteriksi valmistuttuani ollut enää ainejärjestötoiminnassa, enkä ollut pandemian jälkeen palanut muihin vapaaehtoiskuvioihin, missä olin pyörinyt aikaisemmin. Kalenterissa oli siis yhtäkkiä tilaa aivan uudenlaiselle sugreilulle.
3. Mitä tahdot sukukansatyöllä saavuttaa?
Etenkin Alkukoti-lehti sai minut lähtemään mukaan toimintaan. Olen täynnä ideoita ja visioita, joita toteuttaa nimenomaan sellaisessa lehdessä, jossa popularisoidaan suomalais-ugrilaisia kieliä ja kulttuureja suomeksi. Alkukoti tarjoaa areenan alan ammattilaisten popularisoidulle fennougristiikalle, suomalais-ugrilaisten tekijöiden -tai teemaisten teosten arvosteluille, vähemmistökieliselle sisällölle ja kaunokirjallisuudelle.
Suomessa saisi suomentaa enemmän kaunokirjallisuutta muista uralilaista kielistä. Kaija Anttonen suomentaa ansiokkaasti pohjoissaamenkielistä kirjallisuutta Kieletär-kustantamollaan ja Alkukodin päätoimittaja Esa-Jussi Salminen kääntää, myös ansiokkaasti, udmurtista yhä enenevissä määrin. Mutta suomennokset tarvitsevat lukijansa, ja tekisin mielelläni töitä, jotta lukijat löytäisivät suomennetun suomalais-ugrilaisten kielten kirjallisuuden paremmin.
Intoa riittää myös tapahtuminen järjestämiseen. Nyt on tekeillä sitsit, jotka ovat lauantaina 30. syyskuuta Helsingissä. Sitsit ovat akateeminen pöytäjuhla, jossa syödessä myös lauletaan parodiahenkisiä uudelleensanoituksia suosituista lauluista ja värssyistä. Sitsien teema on suomalais-ugrilainen disko ja tiedossa erityisesti lauluja eri suomalais-ugrilaisilla kielillä. Niiden jälkeen en edes vielä tiedä, mitä seuraavaksi. Pysykää siis kuulolla!