26.−28. syyskuuta järjestettiin Keski-Suomessa Laukaan kunnan Peurungassa valtakunnallinen Reserviläisurheiluliiton jotos eli sotilaspartiokilpailu, jonka nimi oli Pilke 2025. Tällaisissa kilpailuissa 3−4 hengen joukkueet suunnistavat omatoimisesti rastilta toiselle maastossa kantaen mukanaan omia varusteitaan. Rasteilla sitten mitataan oleellisia kenttäkelpoisuustaitoja. Peurungan tapahtuma oli verrattain suuri ja kansainvälinen, sillä 43 joukkueesta neljä oli Virosta ja yksi Tanskasta, loput siis Suomesta. Kuitenkaan aikaisempaa sotilaiskoulutusta taikka varusmiespalveluksen suorittamista ei vaadittu, jotta kisaan olisi voinut lähteä, vain täysi-ikäisyyttä. Osallistujia oli liki 200 henkeä, ja mukana oli kaksi sarjaa, 40 kilometrin reserviläissarja ja 60 kilometrin sotilassarja.
Tapahtuman järjestivät Keski-Suomen reserviläispiirit yhteistyökumppaneinaan Ilmasotakoulu ja MPK Hämeen piiri. Vuoden 2025 tapahtuman Pilke-nimi taas juontaa juurensa yritykseen, jonka nimi oli Kuohun Pilke Oy ja joka toimi silloisessa Jyväskylän maalaiskunnassa Kuohun kylällä. Yritys oli peiteyritys, joka perustettiin Suomeen toisen maailmansodan päätyttyä. Tällaisia yrityksiä oli monia ja niiden avulla oli tarkoitus turvata tiedustelutoimintaa, jos Neuvostoliitto miehittäisikin Suomen, kuten Viron.
Lauantaina 27. päivänä syyskuuta osana tapahtumaa järjestettiin Naapurivisa. Visailu ei ollut osa sotilaspartiokilpailua, vaan siitä erillinen viiden joukkueen kilpa, joita on järjestetty muutama aikaisemminkin. Visojen ideana on jatkaa vuosina 1966–1970 televisiossa esitettyä Naapurivisaa (vir. Sõprusvõistlus), joka oli Suomen ja neuvostovallan alla eläneen Viron joukkueiden välinen tietokilpailumaaottelu. Ohjelma oli Suomen Mainos-TV:n ja Eesti TV:n yhteistuotanto, joka tarjosi pienen ikkunan veljeskansojen välille miehitysaikana. Kilpailu pidettiin vuosittain kaksiosaisena, ja osat nauhoitettiin sekä Helsingissä että Tallinnassa.
Pilke 2025 -tapahtuman Naapurivisassa Viroa edusti Kaitseliidu Tallinna Maleva Akaadeemiline Malevkond eli ’suojeluskunnan Tallinnan piirin akateeminen osasto’, jonka eräs suomea taitanut jäsen muisti joukkuettamme pienellä lahjalla ennen kilpaa. Muita joukkueita olivat Jyväskylän Seudun Reserviläiset ry, Keski-Suomen Reserviläispiiri, ILU Ilmavoimien Lentotekniset Upseerit ja virolaisen ÜMERA Erilliskomppanian Suomen joukkue.
Kun Venäjä aloitti suurhyökkäyksensä Ukrainaan, liityin viipymättä Jyväskylän Seudun Reserviläiset ry:n jäseneksi. Sen jälkeen olin monet kerrat harmitellut, että en tuntunut löytävän aikaa reserviläistoimintaan. Nyt siihen aukesi upea tilaisuus, kun sain kunnian tulla kutsutuksi Naapurivisaan Jyväskylän Seudun Reserviläiset ry:n joukkueeseen. Joukkueemme johtajana toimi Jyväskylän Seudun Reserviläiset ry:n hallituksen puheenjohtaja kersantti Juha Vimpari, joka toimi myös Pilke 2025:n turvallisuuspäällikkönä. Hän kertoi myös olleensa useita kertoja antamassa maanpuolustukseen liittyvää koulutusta Viljantissa Virossa. Kolmantena jäsenenämme oli Jyväskylän Reserviupseerit ry:n viestintäupseeri ja sihteeri vänrikki Susanna Isotalo, joka hoiti Pilke 2025:n viestintätehtäviä. Jyväskylän Seudun Reserviläisten jäsenmäärä on yli 800 henkeä, mikä tekee siitä yhden Keski-Suomen maakunnan suurimmista reserviläisyhdistyksistä.
MPK Hämeen maanpuolustuspiirin valmiuspäällikkö yliluutnantti Aarne Markko toimi toisena kilvan juontajana. Viron kieltä erinomaisesti taitava Markko, jonka sukujuuret johtavat Karjalaan ja Sortavalaan, sai juontajakollegakseen virolaisen ylivääpelin Leo Tuuhan Tallinna malevasta. Niinpä juonnot hoituivat täysin oikeassa ja perinteikkäässä hengessä kaksikielisesti, eikä englantia ollut tarvis käyttää. Lisäksi tuomaristossa toimi Aarnen vaimo kersantti Kirsti Markko, joka hänkin taitaa viroa. Tuomariston täydensivät Ilmasotakoulun operaatiopäällikkö everstiluutnantti Mikko Rautiainen ja virolainen Peep Tera.
Ennen kilpailua ajattelin, että kysymykset koskevat varmaankin enimmäkseen Viron ja Suomen historiaa siten, että painotus olisi sotahistoriassa, yleisessä historiassa, maantiedossa taikka maittemme välisessä yhteistyössä. Käsitykseni oli aivan väärä, eikä historiaa koskevia kysymyksiä ollut tässä puolitoistatuntisessa kisassa kuin pari. Muut ennakko-odotukseni menivät tyystin metsään. Kysymykset olivat viihteeseen, kuten musiikkiin, liittyviä kysymyksiä, jotka eivät valitettavasti olleet tasalaatuisia: Osa kysymyksistä oli varsin yksityiskohtaisia, jopa nippelitietoa. Toiset kysymykset olivat taas hyvin helppoja, joten varsinaisesti yleistietoa, varsinkaan tapahtuman luonne huomioiden, ei niinkään tunnuttu mitattavan. Kysymyksenasettelu oli myös puutteellista. Kysymyksistä puuttuivat erinomaisen visan tunnusmerkit eli tarinallisuus tai vaikeisiin kysymyksiin sisään rakennetut vihjeet ja johdattelevuus. Kysymykset olivat siis hieman töksähtäviä.
Pienet tekniset ongelmatkin vaivasivat tilaisuutta, mutta kaiken kaikkiaan henki oli hyvä sekä kilpa rehti ynnä hauska, ja lopulta joukkueemme ylti hopeasijalle. Tuomaroinnissakaan ei ollut moitteen sijaa, vaan ansaitsi paljon kiitoksia. Voiton vei ÜMERA Erilliskomppanian Suomen joukkue, joten tavallaan voitto meni molempiin maihin. Lopuksi joukkueita muistettiin lahjoilla, ja oli ilo seurata, miten Suomen siltaa rakennetaan näinkin, vaikka tähän asti reserviläistoiminta on ollut minulle vierasta. Jatkossa se ei taida sitä olla, sillä sain heti kilvan jälkeen kutsun seuraavaan Naapurivisaan ensi vuodeksi Viroon. Kaiken kaikkiaan on tärkeää, että sukukansayhteistyötä on aivan kaikilla yhteiskunnan, kansalaistoiminnan ja kulttuurin saroilla. Naapurivisa tarjoaakin siihen uuden, mutta yhtä aikaa nostalgisenkin näkökulman.
Entä kuka voitti jotoksen? Sen 18 joukkueen sotilassarjan voitti niukasti yhdellä pisteellä Tampereen Korkeakoulujen Reserviupseerit ry:n TaKoRu1-joukkue ja reserviläissarjan Kyrön Seudun Reserviupseerit. Virolaiset osoittivat kuntoisuuttaan ja sisuaan sijoittumalla sotilassarjassa täpärästi hopealle joukkueella A4, kun MännikuEST oli 14:s. Jyväskylän Seudun Reserviläiset ry oli 26 joukkueen reserviläissarjan 20. sijalla.
lentosotamies Aleksi Palokangas
Hallituksen puheenjohtaja
Sukukansojen ystävät ry