Mansit

Kol-alat ńań-pāl χuji? Etpos-pāl.
Katon päällä on puolikas leipä? Puolikuu.
(Pohjoismansinkielinen arvoitus)

Mansin kielet (vanhentunut nimitys voguli) muodostavat hantilaiskielten ohella obinugrilaisten kielten haaran. Mansista puhutaan usein ikään kuin vain yhtenä kielenä, vaikka oikeastaan mansi koostuu neljästä itsenäisestä kielestä: pohjois-, etelä-, itä- ja länsimansista. Nykyään ainoastaan pohjoismansilla on puhujia, muut kielet ovat kuolleet. Vuoden 2010 väestölaskennan mukaan mansin puhujia on yli 900. He elävät pääasiassa Hanti-Mansian autonomisessa piirikunnassa ja sen lähialueilla Siperiassa. Kansallisuudekseen mansin ilmoitti samassa väestölaskennassa kuitenkin noin 12 000 ihmistä. Nämä luvut kertovat venäjän kielen yleisyydestä mansien käyttämänä kielenä.

Kielet

Mansin kielet ovat sen verran kaukana toisistaan, etteivät ne ole keskenään ymmärrettäviä. Nykyään on käytössä neuvostoaikana kehitetty, kyrillisellä ortografialla kirjoitettava kirjakieli, joka perustuu pohjoismansin Sosvan murteeseen. Ensimmäiset kielenmuistomerkit ovat 1800-luvulta.

Mansin kielillä on ollut historian saatossa runsaasti yhetyksiä permiläiskieliin kuuluvan komin kielen kanssa, mistä kertovat lukuisat lainasanat. Viime vuosisatoina on kieliin saatu lainoja myös venäjästä, kuten on laita kaikkien Venäjän alueen suomalais-ugrilaisten kielten kanssa. Mansin kielissä on myös vanhoja iranilaisia ja muinaisturkkilaisia lainoja, jotka ovat yhteisiä unkarin ja hantilaiskielten kanssa.

Mansin kielet ovat agglutinoivia kieliä, eli sanojen taivutus tapahtuu pääasiassa päätteitä lisäämällä. Adjektiivien ja substantiivien taivutus onkin varsin yksinkertaista, mutta verbintaivutus on melko monimutkaista.

Historia ja kulttuuri

Mansit ovat perinteisesti eläneet metsästyksen ja kalastuksen parissa. Venäjän valtaan mansilaiskansat joutuivat 1500-luvulta alkaen, kun venäläiset ryhtyivät kolonisoimaan Siperiaa. Neuvostoliiton alkuaikoina vuonna 1930 hantit ja mansit saivat autonomisen alueen, jonka väestöstä mansit kuitenkin nykyään muodostavat alle prosentin.

Vanhastaan mansit ovat eläneet šamanistisen luonnonuskonnon parissa. Uskomusperinne kansanrunoineen ja sankaritaruineen onkin erittäin rikasta. Perinteisistä kansankulttuurin aiheista on ammentanut myös Juvan Šestalov, 1900-luvun tunnetuin mansilaiskirjailija, joka on myös koko Venäjän alueen tunnetuimpia suomalais-ugrilaisia kirjailijoita.

Suomen ja pohjoismansin sukulaissanoja:

kala – χyl, löyly – lələŋ (mansissa sana merkitsee sielua), miniä – mań, poika – pəɣ.

Lisätietoa:

Kulonen, Ulla-Maija 1993. Johdatus unkarin kielen historiaan. Helsinki: SKS.

Lehtinen, Ildikó & Jenni Sourama 2007. Vogulien (mansien) kansankulttuuri: Artturi Kanniston kansatieteellisiä muistiinpanoja 1901–1906. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura; Vammala: Tiedekirja.